Autoretket öisin sun kanssas

en niitä lakannut oo muistamasta

Kirkon portaat, kylän kaksi siltaa

niitä mukana vien niin kuin lasta



Nyt jo hiljentyneen raitin vartta

vastarakastuneet kuljettiin

Tämä oli silloin mun maailma

tänään tuttu ja vieras niin



Minä yöt ja päivät ootin

sitä jotakin, sitä jotakin

Minne kuljin, miten muutuin

nopeasti niin kaikki kävikin



Ja tuo rouva, tuo kioskin myyjä

oikein jos tunnistin

taisi olla tytöistä yksi

joita pyörälläni kuljetin



Puut ja pensaat laitetut silloin

pihat jo on täyttäneet

Kentän laidalla miehet

pojat isiksi kasvaneet



Minä yöt ja päivät ootin

sitä jotakin, sitä jotakin

Minne kuljin, miten muutuin

nopeasti niin kaikki kävikin