Varoen niin ulko-oven hän sulkee,

on aamu ja uninen maa

Pelkoa yön pakoon hiekalle kulkee,

muut jääneet on nukkumaan



Poikanen vaan ajaa perhosta takaa

ja aurinko käy olallaan

Peloissaan yöt peiton alla hän makaa,

kuuntelee ja odottaa



Puhaltaa saippuakuplansa tuuleen

huikaisevaan siniseen korkeuteen

Silmänsä sulkien toivoo ja luulee

nousta ne voi taivaaseen



Selvästi sen viime yönä hän kuuli,

toinen on lähdössä pois

Hän kiros sen kaiken minkä onneksi luuli,

miten lapsonen ymmärtää vois



Aurinkoon päin kulkee varjona taakka

hennoilla hartioillaan

Urhea mies kovin pienestä saakka

olla saa poikanen vaan



Puhaltaa saippuakuplansa tuuleen

huikaisevaan siniseen korkeuteen

Silmänsä sulkien toivoo ja luulee

nousta ne voi taivaaseen



Puhaltaa saippuakuplansa tuuleen

huikaisevaan siniseen korkeuteen

Silmänsä sulkien toivoo ja luulee

nousta ne voi taivaaseen