Minä etsin tupakoita
laitan käden rintataskuun
Ja osun siihen kohtaan
johon kyntes teki haavan
joka avoimeksi jää

Mielessäni läpi kaupungin
kuljen kanssas vieläkin
Puiston puiden mustat varjot
suojelivat meitä
Toisiamme suojeltiin

Vaik ei tästä elämästä
tullut tämän valmiimpaa
Ei tainnut silti koskaan
kovin paljon siitä
jäädä puuttumaan
tarvitsin ja pelkäsin
Se kantoi meitä hetken
ja mä muistan miten hehkuit
kun sua katselin

Aamuöisen torin laita
sinä itkit, sinä huusit
Kaupunki nukkui koiranunta
kun mä juoksin sinut kii
Pakkasessa suudeltiin
Mut ei ollut edes meistä
rakkautta käskemään
Elämään vain siitä
Lopulta sen riekaleista
kiinni pitämään