Hän tuhisee ja tuhlaa pienokaisen tuoksuaan,

uusi voima, kaikki voipa, viattomuus otsallaan

Pian hän maasta nousee, löytää avosylin,

kaiken mitä tarjoo lyhyt loma lapsuuden

Katson häntä hiljaa, tiedä muuta en,

on kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen



Koulun piha täyttyy niin kuin aina aamuisin,

hän seisoo vasten kylmää seinää niin kuin teki eilenkin

Mykkänä hän seuraa kuinka ilkamoiden,

toiset ohi kulkee suureen tulevaisuuteen

Koulun kylmä seinä, soitto kellojen,

on kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen



Hän nojaa linja-auton huurtuneeseen ikkunaan,

taas lienee pitkä työläs päivistä yksi takanaan

Unelmiaan seuras otti niistä vastuun,

täyttää tehtävänsä rientäessä vuosien

Pysäkille valoon katulamppujen,

kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen



Vielä yksi autokuorma tänään viedään kaupunkiin,

kun lapsista myös nuorin omilleen jo muutettiin

Äkkiä on niin talo käynyt hiljaiseksi,

äsken vielä raikui naurut kipu rakkauden

Käteen toiseen tarttuu hetken miettien,

kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen



Iltauutiset ja säätä, kello käy jo yhdeksää,

viime vierailusta viikko, koskahan ne kerkiää

Pettymys ja riemu, haaveetkin jo maaksi

tyrskyn jälkeen haaksi tyvenessä seisahtaa

Kuvat lastenlasten kuvat uutisten

kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen

Kaunis ihminen, kaunis ihminen