kun joku on mielestään saanut kaiken

mitä elämä yhdelle voi opettaa

niin se jäljelle jättää vain kysymyksen

kuinka sen kunniakkaasti voi lopettaa ?



oli isäni harmaapää ikämies jo

oli toiveensa, haaveensa pois haalenneet

kun hän kysyi 'poikani, minua rakastatko?

jos rakastat niin tiedät kai mitä teet.'

vaikka hyvin sen tiesinkin niin kysyin 'mitä?'

ikäni kirosin vaikkei kiroilla saa

kun piti vanhimman pojan, jos pyydettiin sitä

elämään väsynyt isänsä kuristaa



ja muista neljäs käsky, viides käsyky

ja itsekunnioitus ja rakkaus, mitä se on

se rakkaus, mitä se on ?



kuolinvuodettaan ryhdyttiin koristamaan

ilmapalloin ja serpentiinien nauhavöin

äiti keittiössä puuhaili parhaitaan

minä huonosti nukuin ja huonosti söin

tuli toverit pulloineen 'otahan pois !

parit rohkaisuryypyt ja sitten teet sen.'

minä mietin että jos se sitä vaan ois

kertaistumalta joisin korillisen

esi-isätkin haudoistaan huusivat niin

'tee nyt tahtonsa mukaan, tee kunnian työ'

minä pakkasin esi-isätkin kassiin

sitten pakenin heti kun laskeutui yö



ja mietin neljäs käsky, viides käsky

ja itsekunnioitus ja rakkaus, mitä se on

se rakkaus, mitä se on ?



päiväkausia harhailin, en muista missä

kunnes kuulin tuon kaupungin pauhauksen

se kylpyjä otti valohelvetissä

minä näin sen valon ja arkaillut en

mietin : kun kaupunki on kylmä meiningiltään

moni sielu kai siinä niin paatunut on

ettei tappamistyökään kai tuntuisi miltään

jos sillä sais lihavaksi lompakon

ohikulkija neuvoi, pub verinen tsaari

on juottola jossa hulluus heilimöi

minä etsin ja löysin tuon kurjimman baarin

jonka tiskillä tappajat sydäntä söi



oli vieraita neljäs käsky, viides käsky

ja itsekunnioitus ja rakkaus, mitä se on

se rakkaus, mitä se on ?



tuli mies, kysyi 'sinä kai tilasit murhan ?

eipä muitakaan vieraita naamoja näy.

no minne siis mennään ? ei jauheta turhaan'

sanoin 'kemiin' hän nauroi 'ja sehän vain käy'

hän varasti auton en tohtinut estää

kun vaati että tahtoo pirssin alle

ja sitten hän kysyi 'mistähän miehestä

minä perillä päästän ilmat pihalle ?'

niin näytin isäni rippikuvaa

jossa vielä on voimissaan poika nuori

ja kun katselin tappajaa liikuttuvaa

käsitin, oli kova vain ulkokuori



hän mietti näin neljäs käsky, viides käsky

ja itsekunnioitus ja rakkaus, mitä se on

se rakkaus, mitä se on ?



pian hän tunnusti ettei voisi tehdä sitä

vaikka palkallaan tilas lennon lontooseen

minä ymmärsin, sanoin 'ei sille voi mitään,

mutta ainakin minä nyt kotiini meen.'

niin me heitimme hyvästit hän otti hatkat

kotitalooni aurinko loistettaan loi

isä pihalla nauroi 'ei hassummat matkat

tuolla pojalla olleet kun autonkin toi.'

niin minä anteeksi pyysin, hän nauroi, ei syyttä

kyllä poika nyt isältään anteeksi saa.

'sinä tahdoit vain tavoittaa täydellisyyttä

mutta sinäkään et sitä voi tavoittaa.'