mun vuodet vähenee

ne ilmaan ohenee

kuin savu taivaaseen

mun jälkeeni ei jää

kai mitään kestävää

pois kaikki häviää

mä hiekkalinnan teen

se vaipuu paikoilleen

ei kestä huomiseen

on turha rakentaa

polkua jatkuvaa

jos kaikki katoaa



(kerto)

entä jos elämän ikuinen virta

katkeaa kuin lahonnut silta

entä jos eksyn matkalla laivaan

voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan

ainoa varma on vain tämä hetki

heikolla jäällä käy sieluni retki

anteeksi luoja rauhaasi vaivaan

voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan



sä säästät lippaaseen

rahat käytät korkoineen

kai taloon kiviseen

vaan miksi uskot niin

jos sulle pedattiin

vain sänky sammaliin



(kerto)

entä jos elämän ikuinen virta

katkeaa kuin lahonnut silta

entä jos eksyn matkalla laivaan

voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan

ainoa varma on vain tämä hetki

heikolla jäällä käy sieluni retki

anteeksi luoja rauhaasi vaivaan

voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan



entä jos elämän ikuinen virta

katkeaa kuin lahonnut silta

entä jos eksyn matkalla laivaan

voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan

ainoa varma on vain tämä hetki

heikolla jäällä käy sieluni retki

anteeksi luoja rauhaasi vaivaan

voinko mä rakentaa tuhkasta taivaan



tuhkasta taivaan

tuhkasta taivaan