Hän oli suuri mies, siinä makaa hän
Kuningas kuollut on
Ei tuskaa, vihaa, ei rakkautta
Saa hautajaissaattue kasvoilleen
Suruarmeijat suruhuntuineen
Kuningas käsissään hoipertelee
Hän oli suuri mies, siinä makaa hän
Kuningas kuollut on

Hän tahtoi jalkoihinsa purppurasaappaat
Ja käsiinsä suudelman
Kuin kirahvi kurkotti kaulaansa hän
Jotta näkisi enemmän
Safiirit loistivat silmissään
Ja hänen unensa olivat puhtaat
Häntä ihailtiin, kunnioitettiin
Ja maallisen ajan jälkeen hänet haudattiin
Tähän pimeään kellariin

On kuningas kuollut; eläköön hän
Saa häneltä maailma näin enemmän
Kyllä aika voi kahlita eläjän
Ei koskaan elämää

On kuningas kuollut; eläköön hän
Saa häneltä maailma näin enemmän
Kyllä aika voi kahlita eläjän
Ei koskaan elämää

Nyt hänen vastuullansa on presidentin elämä
Kuningasten kuolema ja sankareitten uroteot
Ja hän tiesi ettei silmä pieni näe maailmaa
Jonka näkee paha silmä, joka näkee kaiken taa

Pikimustat sotilaat marssivat hiljaa jupisten
Kirosanoja ja rukouksia fariseuksien
Eikä syvä musta väri heidän sydämistään
Katumusta ilman katoa, vaan sinne se jää

On kuningas kuollut; eläköön hän
Saa häneltä maailma näin enemmän
Kyllä aika voi kahlita eläjän
Ei koskaan elämää

On kuningas kuollut; eläköön hän
Saa häneltä maailma näin enemmän
Aika voi kahlita eläjän
Ei koskaan elämää

On kuningas kuollut; eläköön hän
Saa häneltä maailma näin enemmän
Aika voi kahlita eläjän
Ei koskaan elämää

On kuningas kuollut; eläköön hän
Saa häneltä maailma näin enemmän
Kyllä aika voi kahlita eläjän
Ei koskaan elämää

Hän oli suuri mies, siinä makaa hän
Kuningas kuollut on
Ei tuskaa, vihaa, ei rakkautta
Saa hautajaissaattue kasvoilleen
Suruarmeijat suruhuntuineen
Kuningas käsissään hoipertelee
Hän oli suuri mies, siinä makaa hän
Kuningas kuollut on