Rouva Wegelius lähtee kaupungille
Tahtoo raitista ilmaa
Hän sanoo päivää naisille,
Meitä miehiä huvittaa
Ja läpinäkyvän seinän taa
Rouva pysähtyy ja tuijottaa
Suoraan sisään unelmien maahan

Katsoo alumiinikelloaan,
Aika Wegeliuksen mennä taas
Sillä tänään on kuukauden luontopäivä
Ihmeet vihreät nähdä saa
Hän torille saapuu ja huudahtaa:
"Ihanaa kun täälläpäin
On julkinen kasvi ja julkinen eläin"

Hampaat välkyy auringossa
Siitepöly leijailee
Kaksi luonnon kaunotarta
Ihmisille hymyilee

Hampaat välkyy auringossa
Siitepöly leijailee
Kaksi luonnon kaunotarta
Ihmisille hymyilee,
Hymyilee, hymyilee, hymyilee

Julkinen eläin
Julkinen eläin
Mä olen julkinen eläin
Julkinen

Julkinen eläin
Sä olet julkinen eläin
Julkinen eläin
Julkinen

On vanha rouva hurmiossa
Luonnon ihmeitten
Hän ymmärtää, ei maailmassa
Oo yksin ihminen
On metsät, mesimarjat,
Laaksot, lahnat kutuineen
"akvaario", hän päättää,
"sen mä teen"
Hän kädet yhteen liittää
Kiittää:
"Ihanaa kun täälläpäin
On julkinen kasvi ja julkinen eläin"

Hampaat välkyy auringossa
Siitepöly leijailee
Kaksi luonnon kaunotarta
Ihmisille hymyilee

Hampaat välkyy auringossa
Siitepöly leijailee
Kaksi luonnon kaunotarta
Ihmisille hymyilee,
Hymyilee, hymyilee, hymyilee

Julkinen eläin
Julkinen eläin
Mä olen julkinen eläin
Julkinen

Julkinen eläin
Sä olet julkinen eläin
Julkinen eläin
Julkinen

Julkinen eläin
Olen julkinen eläin
Julkinen eläin
Julkinen huora
Tällä roolilla mä oon

Julkinen eläin
Olen julkinen eläin
Julkinen eläin
Julkinen... eläin!