Toisinaan on tunne oon hukkumassa hiekkaan 

Toisinaan on tunne oon nukkumassa miekkaan 

Toisinaan on tunne en tiennytkään mitään 

Toisinaan on tunne en täyttänyt ketään 



Minä hikoilen niin, puku painaa, 

maahan painaa. 



Kunnes sä riisut mun vaatteeni pois 

Kunnes sä laulat mun itkuni pois 

Kunnes laitat valon lamppuuni, päästät irti nesteeni 

Suutelet tämän ikävän pois 

Olen nolla 



Toisinaan on tunne tiet muuttuneet mustiksi 

Toisinaan on tunne, Musti Kerberokseksi 

Toisinaan on tunne oon täällä vaan kokeeksi 



Kauanko se kestää, kun se murtuu, 

maahan sortuu 



Kunnes sä riisut mun vaatteeni pois 

Kunnes sä laulat mun itkuni pois 

Kunnes laitat valon lamppuuni, päästät irti nesteeni 

Suutelet tämän ikävän pois 

Olen nolla 



Kunnes sä riisut mun vaatteeni pois 

Kunnes sä laulat mun itkuni pois 

Kunnes laitat valon lamppuuni, päästät irti nesteeni 

Suutelet tämän ikävän pois 



Kunnes sä riisut 

Kunnes sä laulat 

Kunnes laitat valon 

Suutelet tämän ikävän pois