Elastinen:

Hoidetaan homma Timo, mä vien tän homman himaan. 

Ela on pukkina, vartijana kaalimaan. Suurennuslasilla tän mutkikkaan 

persoonan, päätä käy tutkimaan riittää mistä kertoa. Vuoristoradassa

hyvässä ku pahassa, oon tän paskan huipul, mut mieli maassa. Taas nousu 

johti siihen asti ku just se yks puhelu voi käynnistää vitutuksen. Mustavalkoista 

pujotteluu tunnelmasta toiseen, mut se on kai se joka tekee must erikoisen.

Matalapaineen aika, oon taas alhaalla sillon ku täällä sataa niin sataa sit 

kaatamalla, mä pidän sadetta, en aio lähtä uloskaan, mut tuska ja tunteet 

tuottaa myös tulosta, mielummin käännän tän edukseni, käsittelen asiat ja

selittelen itelleni. Eteenpäin vaan se kompassi on Herralla, nyt tuntuu, että

kaikki draama tulee kerralla, lävähtää niskaan, ylikuormittaa. Suomes ku

olllaan niin lääkkeeks on juomista, mut se on heikko lääke, masennusta ei 

poista, noidankehä toinen ruokkii toista. Sille on pantava piste tultava

tolkkuihin. Mä poljin omat jälkeni näihin polkuihin.



KERTO:

Ei sitä osaa pelkää, tässä elämässä 

Hetkessä kaikki voi muuttuu

Ei sitä osaa varoo, vahvalla pohjallakin 

Hetkessä kaikki voi kaatuu



Timo Pieni Huijaus:

Kaks sormee suoraan ylös. Jos tää on susta kliseistä tai kornii, mut kuoleman

kuuleminen ei mahu mun korviin, en susta tiedä, enkä tiedä miks mun tekee

mieli kertoo tää, mut:

Sä olit 16 flicka, kaunis ku mikä, porvoolainen primadonna parhaimassa iäs,

just päässy uuteen kouluun, kaikki niinkuin pitää, seuraamas isäs jalanjälkii. 

Mulle naapurintyttö siit keltasest talost, oikee yläikkuna jos oli aina valot.

Olit se järki päässä, mikä multa puuttu, ainaki multa puuttu, en muista tiedä,

mut muistan vielä, ku eilisen ku nähtii, käytii katoo Titanic sit katottiin tähtii

. Sult aina oppi jotain, ainaki tunnepuolel, sit yks aamu kuulin sun kuolleen.

Se oli kai vähä tai no sillee sekotti mun pään. Sun kuolemisen tajumiseen

meni varmaan viikko, olin ihan kujal nappulat hukassa, vuodenpäivät jouduin

itteni kaa painii, niin paskan etten pystyny tuleen sun hautajaisiin,siitä pyydän

anteeks. Sydämes reikä, olin potkimas kivii ja hakkaa päätä seinään.En vaan

ymmärtäny, tuskin olin ainoo. Täällä kaipaa sua Aino ja muut. Sun kuolemal-

les ei mitään syytä syytä nähty, olit omas sängys, sydän vaan pysähty.

Niin se kai menee, äänet vaan vaimenee. Vesi tipois otsal, multa se Aamenen

Kaikil salee sama toive, ku vaan näkis kerran. Koko sydämellä kaivaten

Timo Juhani Snellman.



KERTO