tänä iltana ei kanna käärmeitä, mun pää sisällään
kädet ylhäällä väsyneinä, ihmetellään elämää

joo kaikki muuttuu koko ajan
joo kaikki muuttuu mut mikään ei itsestään

me olemme kuin veljet
toivon ettei sen tarvitse mennä
surussa vääntymään, käärmeeksi kääntymään
kun ei tunne itseään

linnun kynsi kaulassa roikkuu
tahtoisin olla sen arvoinen
maataan selällämme nurmikolla
taivasta katsellaan

joo pilvet liikkuu koko ajan
joo kaikki muuttuu mut mikään ei itsestään

me olemme kuin veljet...