lämpimässä, märässä; huutaen, huitoen kauhuissani 

rauhoitun avuttomuuteni pian, tunnustelen aistejani 

etsin jotain muististani, se on niin autio, tyhjä 



Sitten valo syttyy, hitaasti, ja kansi ylläni aukeaa 

olen arkussa metallihuoneessa ja rintaani putket luikertaa 

en muista nimeänikään, ei käteni näytä tutuilta 

ja alaston hahmo mi seinästä heijastuu näyttää koneelta vieraalta 



Läpi painajaisten tiesin että olen muualla 

että outo tehtävä on kannettavanani 

kuinka vala sitoo syviin kuiluihin ja virtoihin 

salaisuuden ylitse on sydämessä sinetti 



Vankiko, vaiko pakolainen, orja tahikka kuningas 

ei muistissa mitään tunnetta, vaan huone alkaa puhua 

nouskaa ylös, pukekaa päällenne, me olemme pian perillä 

missä, kuka puhuu ja kenelle minä vaadin lisätietoja 



Oli matkamme pitkä, sen niin määräsitte ja muusta en tiedä, olen vain laivan loki 

olen valvonut untanne kymmenet vuodet, ja laskenut sydämen lyöntejä 

siis loki, laiva ja avaruus, jonkin salatun määränpään vuoksi 

jonka itse vain lopulta tietäisin, vaikka enää en tiennytkään mitään 



Nousen ylös ja pukeudun, ovea kosken, 

se aukeaa hiljaiseen käytävään 

jos täällä olen, on määräni täällä 

vaan missä, on tehtävä selvittää 

kuinka vala sitoo syviin kuiluihin ja virtoihin 

salaisuuden ylitse on sydämessä sinetti