sanat pyhän eläimiä

hiestä märkänä kun kosken

kasvoihisi sydän kuuma

verenraskaaan

perille en ymmärtänyt

koskaan osaavani

vaikka tunsin tien niin hyvin

osannut en kulkea



kuka meistä taitaa kipeästi kaaduttuaan nauraa

löytäessään maasta kiven taivassyntyisen



laske pääsi rauhaansa

lepää hetki lennostasi

anna maailman mennä tietään

aina suurta yötä päin



sinulla on hulluutesi

hulluuksiini sopivat

kulmillasi elo juhlii

himon koski kuohuaa

silmissäni vahvuutesi

huuhtoo kiven ihoksi

kuin tuuli pilvipaimenena

käsi ottein pitävin



aarre piilee siellä tiedän, missä kerran makasimme

tietämättä onneamme, tuntematta kotia