Gayomartin kannella. 

Heittäkää eteeni maahan hänet 

ken vielä uskaltaa uhmata. 

Ken tajua ei luomus olevansa 

oman kuninkaansa, tiedä 

että elämänsä on vain unta ja valhetta! 



Etsi ja tuhoa ainoa käskynsä 

loputon lupaus kivusta 

rajaton tahto ja voima pahaan 

yllään vain hiljaisuus kaikkeuden 

musiikki särjetyitten luitten 

kolkot kuorot kuolleitten 

onkalot sokeitten silmien 

ja naamiot nyljetyitten 



Mustina kataraktien yöstä 

nousevat laulaen kuolemaa 

ihmisen kaltaiset eläjät varjojen 

kuninkaan kalpeat käskyläiset 

autiot jäljiltään ihmisten seudut 

ja edellään kylmyys kävelee 

lopulta löytävät etsittynsä 

hän heitä astelee halaamaan 



Niin herramme määrää 

siis lähdemme matkaan 

pian palatsiin metsästäjäin 

saaliimme tuodaan