Miten vihaankaan puhetta sanoja, vihaankaan kirjoittamista

Kävelen vain kehää tyhjässä talossani



Ajatukset pelkkiä houreita, toiveet kuin aamuinen seitti

Koko elämän aika tuhkaa ja sumua



Rakkaudesta ruikuttajat, halusta ulvojat

Kiertää kaupungin sydäntä vaanien verta



Omiin synkkiin linnoihinsa, vallitusten taa

Pelokkaammat piilee hautomaan paalujaan



Maailmako painajainen josta ei voi herätä

Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä



(Chorus)

Aika kulkee, kellot laukkaa

monta raukkaa hauta haukkaa

Ennen iltaa, siis kulje siltaa

mut varo murhamiesten kiltaa

Varo liittymästä heihin

jotka usko eivät enää mihinkään



Tahto tuhoutua, lienee eräs sielun toimilanka

Toinen vallan halu pyörii piirin tunnetun



Taistelu on kahden sanan välin mittainen

Kyllä vaiko ei kas siinä pulma



Maailmako painajainen josta ei voi herätä

Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä



Chorus x2