ne oli meitä varten tehty aivan varmasti

ne portaat tyhjyyteen, joita ahnaasti kapusimme

pääsimme korkeuksiin sanoin lausumattomiin

katsoimme kuiluihin, joita kuolevaiset ei näe



patsaat matkaa kylmää tietä

auringonlaskun kunniaan

liput heidän käsissään

on kangistuneet tuuleen

moni vaunu kultainen

kuollut kuljettajanaan

mataa viime säteen

jähmettämään maisemaan



paholainen hymyilee, hänkin rakastaa kaltaistaaan

ajan ruhtinas voitelee suureen mielisuosioon

ei kello pysähdy vaikka kantajan aika jättää

ei hymy hyydy, se kasvoille halvaantunut on