Onhan noita laulajia

ja tuulta pohjoisesta

allapäisiä mielialoja

ylpeyttä, iloa



Ei väliä sillä

mitä teimme nämä vuodet

ja se kohtuu millä

tätä armon maailmaa kohtelet

ei tao tyhjemmäksi

eikä tiet pitene

mihinkään kaukaisuuteen

missä meillä omamme



Ja kukat pöydälläsi

on onnen tuomia

kun nostat surulaulun

ennen uneen itkemistä



:;La-la-la-la-la-la-la-la-la-la-la-la-la-la-la-la-laa

kirosäkeet:;



Ja yö valkoiseen silkkiin

se käärii niin ja niin

on ajat loppuneet

sanat puhki kuluneet

ei sumunriekaleisiin pysty piiloutumaan

ei aamuun luottamaan

kun nimet vähenee

mustat hampaat lähenee

ja



Onhan noita laulajia...



La-la-la-la...