Metän lintu älä keiku 

luottehista laula miestä 

nosta urosta märältä 

paulavitjast' partasuuta 

ennekuin on päivä menny 

lähtenynnä kuusi kuuta 

vaakalinnun viisi kesää 

öitä kymmenkantamoisen 

hiidenkulmalassa viuhon 

meren maksan alla kiana 

hauensuolen silmukassa 

verivatassa veenemon 

hakemassa halakopuita 

nuolla noiannärettä 

laulun uuen laainnaksi 

tuonenneion tehkoseksi 



musiikki on tiukalla niin 

että silmät pullistuu 



se on neion sormiluista 

käsiluista kaven korreen 

vyänalasesta immen 

turjan morsiamen suusta 

se on otson ohtaluista 

mesilouskun silmiluista 

poropeuran perseluista 

ketunkorvan kantoluista 



soitan saatan, laulun laain 

runon taon, sanat suihkin 

jahka kulen elomaita 

virran tämänpuolen sarkaa