loput pohjaan painuu

haavat yöhön kiiltää

uni loppu on

sana tahditon

murskaa hauraat unelmat

vain köydet kiinni jää



Et palaa enää milloinkaan

istun alla tyhjän taivaan

yö miettii vaieten

kanssa syyllisen

jokainen muisto on portti vain

jonka omatunto sulkee

et palaa enää milloinkaan

et enää koskaan uudestaan



Aika kulje ei

yössä kuiskaan

menneen valheen

yhä uudelleen

joudun eiliseen

eteenpäin ei aika vie

köydet kiinni jää



Et palaa enää milloinkaan

istun alla tyhjän taivaan

yö miettii vaieten

kanssa syyllisen

jokainen muisto on portti vain

jonka omatunto sulkee

et palaa enää milloinkaan

et enää koskaan uudestaan



Ei eteenpäin aika vie

en halua muistaa suudelmaa

en ääntäs luoksein kutsuvaa

kaiken vain kuiskaus vei

unohdusta kaipuu salli ei

muistot juuttui päiviin noihin

hyöky iski kallioihin

kaa... kaatui kuiskaten



Et palaa enää milloinkaan

istun alla tyhjän taivaan

yö miettii vaieten

kanssa syyllisen

jokainen muisto on portti vain

jonka omatunto sulkee

et palaa enää milloinkaan

et enää koskaan uudestaan