Minä katselin sisään filosofin taloon

Katsoin, ja ymmärsin

Maailma on lopussa

Haurailla pylväillä seisoon ikuisuus

Ei jää kiveä kiven päälle

Ei tähteä taivaalle

Ei runoa, ei yhtään laulua

Vain tyhjä, kuvaamaton iäisyys

Kylmä ja loputon


Maailmani yössä kirjan peton

Minä rakennan sinut aina uudelleen

Vain tuhotakseni sinut jälleen kerran


Minä katselin sisään filosofin taloon

Tunsin päivän viilenevän, illan hiljenevän

Ja minä aavistin kuoleman varjon

Lopun läheisyyden

Yön laskeutuvan ikuisuuden

Pimeyden synkemniän kuin koskaan aiemmin

Maasta nousee usva uuden surun

Ja kastelee kuole van maan


Sodasta olen tullut, kaaoksesta noussut

Jumalat olen haastanut, kuoleman kukistanut

Olen elementti: maa, ilma, tuli, vesi

Vaeltava laulunhenki, filosofi, apokalypsi


Ja minun on maailma, ja minun onikuisuus

Ja minun on sota, ja minun onkosto

Epäilijät pilkkaajat, langetkoon rutto yllenne

Sillä elämä on vain pilkkalaulu