Katselen kattoon, ääniä kuuntelen

taas rouva ruusunen selloaan soittaa

tunnen tän biisin oon kuullut ennenkin

siihen on sanatkin joita mä en muista



Hän yläkertaan muutti asumaan

jälkeen sen Jokimaan joka joutui linnaan

katselen kattoon, soittoaan kuuntelen

ja kuvittelen sen mitä sill' on päällään



Se on hieno nainen, rouva Ruusunen

rauhaa saa mä en, häntä vain mietin

kerran me mentiin hissillä kahdestaan

sill' on muovikasseissaan voita ja piimää

ja mä niin tahdoin tunteeni tunnustaa

mut suustain tuli vaan, et "onks sulla kelloo?"



Ja kusipäinen on pieni äijä sen

herra Ruusunen, se pikku Hitler

sellainen nainen ansaitsis parempaa

antaisin mitä vaan, sellainen nainen



Mut vielä tää muuttuu, ensiksi tietenkin

työnnän sen Hitlerin jätekuiluun

ja rouva R:n, sen mä vien etelään

johonkin lämpimään, en säästä missään

mut ne sen kersat - ne saa jäädä pakkaseen

ne seiniin piirtelee ja kusee hissiin