Se oli vuosi sitten, näihin aikoihin

Mä olin menossa stadiin treeneihin

Kun motarilla rattiin nukahdin

Lasinsirujen seasta heräsin

Se mitä Volvosta oli jäljellä

Paloi hirviaidan vierellä

Ja minä makasin ojan reunalla

Minä katselin pilviä taivaalla



Pudisti päätään tohtori sanoen:

"Naarmuakaan sinusta löydä en

Sun ei pitäisi olla ees hengissä

On enkeleitä sul ollut kait kyydissä"

Mut mä tiesin et jotain on pielessä

Faija nimittäin seisoi mun vieressä

En ollut nähny sitä sen jälkeen

Kun se vuosia sitten hukku Kirkkojärveen



Mä olen mennyt kai sekaisin

Mut äijä tullut on takaisin

En koskaan uskonut aaveisiin

Ei niitä ole

Kaikki tietää sen



Mun päätäni särki kun valkeni aamu

Oli seurassain edelleen faijani haamu

"Ei se ollutkaan unta!" mä parahdin ääneen

Käveli kummitus sänkyni ääreen

Ja sanoi: "Näiden kaikkien vuosien ajan

Olen perääsi katsonut takana rajan

En sivusta voinut enää seurata siellä

Romutit mun Volvon - vielä suoralla tiellä!"



Mä olen mennyt kai sekaisin

Mut äijä tullut on takaisin

En koskaan uskonut aaveisiin

Ei niitä ole

Kaikki tietää sen



Meni päiviä monta, kului viikkoja kaksi

Faijan haamu muuttui läpikuultavaksi

Sit yhtenä aamuna silmäni avaan

Levoton kummitus kämpässä ravaa

Ja sanoo: "Mun ei pitäisi olla täällä

Must on taivaassa etsintäkuulutus päällä

Adios, mä lähden 

Mut ei huolta

Mä pidän silmällä sinua tuolta"



Sit se kadota alkaa jo näkyvistä

Kun sanon: "Ois vielä kysymistä

Mitä tapahtuu silloin kun muakin viedään?

Mikä meininki on, täytyy saada tietää!"

Haamu kelaa

Sit hymyillen nyökkää

Ja kuiskaa: "Siel on tupakkaa eikä lainkaan syöpää"



Mä olen mennyt kai sekaisin

Mut äijä tullut on takaisin

En koskaan uskonut aaveisiin

Ei niitä ole

Kaikki tietää sen



Olen kai sekaisin

Mut äijä tullut on takaisin

En koskaan uskonut aaveisiin

Ei niitä ole

Kaikki tietää sen



Kaikki tietää sen

Kaikki tietää sen

Kaikki tietää sen