Monta kertaa jo ihmettelin.

Minne tää kaikki oikein johti,

aina kun tyyppi tuo asteli kohti,

sydän hakkas, posket hohti.

Hän myös katseli mua pitkään, siksi

hältä kerran kysyin, että miksi?

Hän punastui korviaan myöten ja kuiskas:

Sua tahdon pitää sylissäin.



Syttynyt olikin jo rakkautemme

tienneet vain sitä vielä emme.

Vaan kun se roihahti liekkeihin niin

turhaan me vastusteltiin!

Syttynyt olikin jo rakkautemme

tienneet vain sitä vielä emme.

Vaan kun se roihahti liekkeihin niin

turhaan me vastusteltiin!

(Turhaan, turhaan, turhaan vastusteltiin!)

(Turhaan, turhaan, turhaan vastusteltiin!)



Kaikki on nyt kuin jotain unta

jatkukoon se ikuisuuteen.

Vannon: Häntä en vaihda uuteen.

Löytyi syy mun rauhattomuuteen.

Hän kun katseli mua pitkään, siksi....



Syttynyt olikin jo rakkautemme...



Onnen teitä nyt yhdessä kuljetaan.

En mulle luullut näin voivan käydä koskaan.

Nyt suostu hetkeäkään en tuhlaamaan.

Mä ootan vain että hän hellästi kuiskaa:

Sua tahdon pitää sylissäin.



Syttynyt olikin jo rakkautemme...