Onko kohtalonain

aina olla vain

lähiöprinsessa?

Näille kulmille jää,

täällä päivystää

lähiöprinsessa.

Vaikka haaveissa lennän ja siivet saan,

palaan ostarin kulmille uudestaan.



Onko kohtalonain

täällä olla vain

lähiöprinsessa?

Sata harmaata seinää ja ikkunaa,

joka parveke toisensa toisintaa.

Vastapäätäni naapuri tuntematon

yhtä yksinäinen on.

Joka päivä mä tuijotan maisemaa,

jonka ankeus mieltäni ahdistaa.

Ikkunalla käy varpunen vaatiomaton,

sekin yksinäinen on.



Onko kohtalonain aina...

Unta kaupungin loistosta kerran näin,

tänne saavuin ja työtäkin ilman jäin.

Ja nyt ostarin käytävä maalamaton

paikka yksinäisten on.

Sieltä hetkeksi kohtaloseuraa saan,

joku heistä on jättänyt syntymämaan.

Kotiseutu vain haaveemme kuolematon

meidän yksinäisten on.



Onko kohtalonain aina...