tyhjässä huoneessa olisin ainoa

pitkässä juoksussa väsyisin ennen puolta matkaa

synkässä metsässä en osaisi yöpyä

menisin suunniltaan enkä tahtoisi yötä jatkaa



nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä

horjun koillisesta kaakkoon ryydyn päivä päivältä

kaipaan naista niinkuin hukkuva on hapen perässä



asemahallissa puhuisin ruotsia

ääntäisin heikosti

enkä vastauksia saisi



tiukassa hihnassa nykisin raivona

haukkuisin vieraita

ja se vieraat karkottaisi



auringonpaahteessa tuntisin huimausta

huutaisin armoa

mutta aurinko ois saita



puhelinlangoilla sanoisin huomenta

tirskuisin bussissa

mul ois myrkynvihree paita



nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä

horjun koillisesta kaakkoon ryydyn päivä päivältä

kaipaan naista niinkuin hukkuva on hapen perässä



nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä

itken silmät päästä, vyöry kyynel seuraa kyyneltä

olen kanveesissa, tipuin kolmannessa erässä



ja mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin

mulle nauraa variksetkin



nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä

horjun koillisesta kaakkoon ryydyn päivä päivältä



nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä

itken silmät päästä, vyöry kyynel seuraa kyyneltä

olen kanveesissa, tipuin kolmannessa erässä



nyt on haavat niinkuin koski, sielu lyijyn väristä

sydän mustelmilla, risti kantajansa selässä

kaipaan naista niinkuin hukkuva on hapen perässä