Kesken aamuyötä, mä hetkeks havahdun

Sä tulet meidän väliin nukkumaan

Otat kädestäni kiinni, ja hengitykses sun

Olkapääni ihoon puhaltaa



Ja mä tiedän kokoajan, että unta katkeraa

Kaikki on ja pelkkää muistelmaa

Läpi unen rajan kuulen katon yllä taas

Tuuli vaativana tuivertaa



	Ei kysy lupaa tulva, kun se iskee painollaan

	Ei aallot, kun ne tuulen tupaa käyvät murtamaan

	Kun surun synkät vedet saarroksiin mut saalistaa

	Mun lohtuni on ikävöidä vaan

	Ja nähdä susta unta polttavaa



Kello kutsuu vuokrahuoneen aamuhämärään

Takana taas liian lyhyt yö

Raahaa pitkät illat sanatonta ikävää

Päivät pelastaa vain päivän työ



Te ootte vielä siellä, minne kodin rakensin

Mä sillä tavoin silloin rakastin

Mut voimieni hiipuessa kaiken luovutin

Nyt tiedän liian paljon menetin.



	Ei kysy...

	Ja nähdä susta unta polttavaa



	Ei kysy...



	Ei kysy...

	Ja nähdä susta unta polttavaa