tiedän että mua miettinyt oot tänään

sen oudon tunteen huomasin

kuin silloin kun äidit muistavat poikiaan



en ole mitään mitä minusta luulet

en edes mitä suostun kertomaan

vain näet jälkeni peittäneen vuosien patinan

kun minä odotan



että löydätkö tien mun sydämeeni

ja väännätkö auki ruosteisen portin

oon etsinyt turhaan mä pelastajaa

sä olet kulkenut länteen ja itään



mutta löydätkö tien mun sydämeeni

ja käännätkö vielä viimeisen kortin

sen jälkeen et koskaan sä palata voi

vaikka aamulla huomaat, et tunne enää mitään 



nuo polut tuhannet, salaisuudet

sua jossain odottaa, pyytää lähtemään

ehkä olen vain nimetön saari sun kartallasi?



vaan ehkä minulle näyttää sä voisit

nuo kaikki ihmeet suuren maailman

tunnen hetkeni hiljaa pois valuvan

kun minä odotan



että löydätkö tien mun sydämeeni

ja väännätkö auki ruosteisen portin

oon etsinyt turhaan mä pelastajaa

sä olet kulkenut länteen ja itään



mutta löydätkö tien mun sydämeeni

ja käännätkö vielä viimeisen kortin

sen jälkeen et koskaan sä palata voi

vaikka aamulla huomaat, et tunne enää mitään 



ja vielä auringonlaskun aikaan

äidit muistaa poikiaan

myös sinun silloin sen tuntevan haluan

sen että minä odotan



että löydätkö tien mun sydämeeni

ja väännätkö auki ruosteisen portin

oon etsinyt turhaan mä pelastajaa

sä olet kulkenut länteen ja itään



mutta löydätkö tien mun sydämeeni

ja käännätkö vielä viimeisen kortin

sen jälkeen et koskaan sä palata voi

vaikket aamulla tunne enää mitään



löydätkö tien minun sydämeeni