tunnit toukokuun, silloin sankarisi olla sain

vaik huuhtoneet on päivähin veet

säilyy mielessäni hetki arvokkain 

sen kadotin kun sähläsin

olin lopultakin oppipoika vain

mä yritin kai liikaakin

yksin riittänyt ei sulka hatussain



mä elvistelin, leveilin mä muka lujaa elin

olin suuri suuri suu

tyhjää tynnyriä suurin eleisesti kolistelin 

se yhä onnistuu



vaik kaikki muu mun onnistuiskin ehkä unohtaa

mä sua muistoistani pois en saa

vaik arkisina päivät jatkavatkin kulkuaan 

mä sua muistoistani pois en saa



sut todeks taas saa muuttumaan

tai pettää silmiäni valollaan

nää tunnit toukokuun



kuin eilisen 

mä muistan sen

tuon tuokion, se ohitse jo on

mut muistoissain se jatkuu aina vain

sen kauneudesta haavan silloin sain