Lensin kerran mä niin korkealla

että pilvistä pystyin piirtämään 

minä itselleni uuden maailman

josta öisin enää unta nään



Kun tunsin ihollani heikon tuulen

kohta jälkiäni tuntenut en

kun puiden latvoista näin enää taivaan 

se oli silloin niin julman sininen



Ja jos tahdot vain uhohtaa

voin olla vierelläs aamuun

Ja jos yksin et unta saa

varjot voin karkoittaa

Tee minulle mitä vaan

mikä lohduttaa sinua

vaan kun hän luonani on unessa

älä suutele minua, ethän aamuyöllä

mua suudelmin herätä



Jätin taakseni pimeän metsän

tuon hiljaisen poluttoman

Vain pieni askel vie takasin mut uudestaan

en sovi rooliin nyt lohduttajan



Pois sieltä tahdot vaikka itsekin löytää

en auttaa voi, vaikka haluaisin

Vaikka hyvä on sun lähelläs olla 

niin taas eksyisin kuitenkin



Ja jos tahdot vain unohtaa...



Ja jos tahdot vain unohtaa...