On kuin kuolema, kulkis varjona,

aina sinne minne meen.

On kuin kuolema, astuis kannoilla,

joka ainoon askeleen.



Kuinka kerran mua pelottanut ei,

ja tuntui etten uuvu milloinkaan.

Voima karkasi - tuuli vei,

tuskin jalan jalan eteen saan.



Paljon loistokkuutta osakseni sain,

mut puheet oli pelkkää helinää.

Ystäviään kuinka ystäviksi nimittää,

kun yksikään ei toden tullen jää.



Kadut kaupungin, joskus mittasin,

nuorukainen huoleton.

Nyt mä laahustan, elän noutajan,

se mut saavuttava on.



Kuinka kerran mua pelottanut ei,

ja tuntui etten uuvu milloinkaan.

Voima karkasi - tuuli vei,

tuskin jalan jalan eteen saan.



Paljon loistokkuutta osakseni sain,

mut puheet oli pelkkää helinää.

Ystäviään kuinka ystäviksi nimittää,

kun yksikään ei toden tullen jää.



Kuinka kerran mua pelottanut ei,

ja edessäni ootti määränpää.

Voima karkasi - tuuli vei,

ja puheet oli pelkkää helinää.