kaikki turhat kyyneleet ehkä loppuu jo sultakin 

kai ne loppuivat raskaaseen suruun 

jonka yksin sä kärsinyt oot 

ilman syytä sä kärsinyt oot 



sua kahleet vieläkin painaa 

jotka ahtaaksi käyneet jo on 

pian jo pystyt ne yksin murtamaan 

mut sitä hetkeä odotat vaan 

me sitä hetkeä odotetaan 



ja silloin sankareiden patsaat 

meidän rakkaudellemme kumartaa 

ja mahtavimmatkin tekee kunniaa 

ja kiväärien pauke maailmassa hetkeksi taukoaa 

ja taivas meidän syntimme unohtaa 



vaikka äänimerkki kertois että sota tullut on 

ei se saisi meitä nyt nousemaan 

ei meistään kumpikaan oo suojaton 

meillä toisemme suojana on 



mä tahtoisin valvoa nää tunnit 

täytyy hetkeksi nukahtaa 

ja pian toistemme katseet taas etsitään 

ja toisiimme sulaudutaan 

taas toisiimme sulaudutaan 



niinkuin mustan ja valkoisen sun ikkunas erottaa 

talot kylmät ja kuolleet 

sen toiselle puolelle jäät 

vain tällä puolella on elämää 



selaat kylmät aikataulut jotka meidät taas erottaa 

saa meidät nyt tuntemaan tuskaa 

mutta pian taas hengittämään 

kun ne meidät taas lähentää