M? tunnen sinut pikkusisko,
vaikka vasta kohdattiin
niin monin kasvoin ennenkin
s? vierell?ni maannut oot.

Takkuiset hiukset rinnoillasi,
aamuy?n utu silmiss?
kuin lihaksi ois tulleet
kasteiset niityt unenlaakson.

Kun y?ss? yksin vaeltaa,
voi kaltaisensa kohdata
ja hetken tie
on kevyt kaksin kulkea.

Ei et?isyys, ei vuodetkaan,
ei mik??n meit? erota.
Kun hetken vain
sut pit?? saan ja unohtaa...

Kun unessasi pikkusisko
kuupurrellasi purjehdit
ja aamut?hti otsalla
astelet y?n laitoja.

Sateiset saaret l?nnen ??reen
kirsikan kukat japaniin
niin etel? ja pohjoinen
kaikki meit? varten on.

Kun y?ss? yksin vaeltaa
voi kaltaisensa kohdata
ja hetken tie
on kevyt kaksin kulkea.

Ei et?isyys, ei vuodetkaan,
ei mik??n meit? erota
kun hetken vain
sut pit?? sain ja unohtaa...

Ikuisuus, yksi huokaus vain,
yksi y? kuin koko el?m?,
tuoksussasi kev??t tuhannet.

Ei et?isyys, ei vuodetkaan,
ei mik??n meit? erota,
ja hetken tie
on kevyt kaksin kulkea...