Takki tyhjänä, mitta täynnä
Kotoa mä lähdin, löin oven kiinni.
Syyttäviä sanoja koitin niellä,
Silti ne palasivat ajatuksiini.
 
Sitten näin sen kuolleen linnun,
Kämmenille nostin ja kadulta vein pois.
Siinä vaistosin lämmön tunnun,
Ihan niin kuin se vielä elää voinut ois.
 
Tähdet silloin lähemmäksi laskeutui,
Yössä huusi hiljaisuus.
 
Tänä yönä taivaaseen
Toinen meistä pakenee,
Toinen jää tänne taistelee.
Tänä yönä taivaaseen.
Kuka portit aukaisee?
Kuka uskoo rakkauteen?
 
Tää on tuulinen, kylmä paikka.
Rumia on ikkunat kerrostalojen.
Mutta nauloja satais vaikka,
Eteenpäin mä jatkan, tiesin silloin sen.
 
Laskin maahan sen kuolleen linnun,
Kaivoin sille kuopan ruusupensaikkoon.
Tein hiekasta pienen kummun,
Kävelin pois ja täällä vielä oon.
 
Tähdet silloin lähemmäksi laskeutui,
Yössä huusi hiljaisuus.
 
Tänä yönä taivaaseen
Toinen meistä pakenee,
Toinen jää tänne taistelee.
Tänä yönä taivaaseen.
Kuka portit aukaisee?
Kuka uskoo rakkauteen?

Kaikut kaiduu, valot vilkkuu keltaistaan.
Pitkät portaat kävelen,
Kylmä aamu viiltää taivaan puukollaan.
Enää mitään pelkää en.
 
Tänä yönä taivaaseen
Toinen meistä pakenee,
Toinen jää tänne taistelee.
Tänä yönä taivaaseen.
Kuka portit aukaisee?
Kuka uskoo rakkauteen?

Tänä yönä taivaaseen
Toinen meistä pakenee,
Toinen jää tänne taistelee.
Tänä yönä taivaaseen.
Kuka portit aukaisee?
Kuka uskoo rakkauteen?