Kävelin mä hitain askelin

ja katsoin vastarantaa.

Siihen istuin ja mä kuuntelin,

kun hiljaa virtaa Vantaa.



Mietin rakastuneen helpompaa

on jotain itsestään antaa.

Vain sarnamiehet taivaan tavoittaa,

kun hiljaa virtaa Vantaa.

Kun halki betonisten pihojen

kerin elämäni lankaa.

Mitä toivoisinkaan eniten,

kun hiljaa virtaa Vantaa.



Taivas pölyinen on tähdet sen,

valoja lentokoneiden.

Täällä päällä maan taivastaan

tarvii jokainen.



Vauhti junien ja ihmisten

on koko ajan nopeampaa.

Kehää kiertää melkein jokainen,

kun hiljaa virtaa Vantaa.

Kosketukset rappukäytävän

kulmat haaveistaan hankaa.

Tiedän niiden silti säilyvän,

kun hiljaa virtaa Vantaa



Taivas pölyinen...



Taivas pölyinen...



Taivas pölyinen...