Yön alta nousee huominen

mikä lieneekään sen tuominen

näin miettien, kävelen



kadun laidalla aita viestittää

siinä aidalla julisteessa nään

ilmeikkään taiteilijan pään



miten osaatkin aina yllättää

äsken nauroit ja nyt jo itkettää

jutellen välin hiljeten



ajatukset kauas painuu taas

en niitä ja sua osaa erottaa

näin miettien, kurvailen



kunnes olen törmätä johonkin

ihmiseen tai seinään tai kumpaakin

mieluummin yksin olisin



miten osaatkin aina kehittää

kauniin sään kunnes kohta myrskyää

huutaen, väliin kuiskaten



olet sarjafilmi jota katsellaan

sussa kaikki tapahtumat nään

maailma yhdessä ihmisessä

vaan kaikki muuttuu kun vain 

käännät pään X2



en välitä vaikka talvella

oves takana annat mun palella

enkä välitä vaikka kesällä

heität mua ampiaispesällä

kunhan vain sanoa voin

sulta yhden tasaisen hetken sain



olet sarjafilmi jota katsellaan

sussa kaikki tapahtumat nään

maailma yhdessä ihmisessä

vaan kaikki muuttuu kun vain

käännät pään X2