Juhlat loppuu,tupa hiljenee.

on lapset menneet.

Sä näytät kauniilta harmaissa hiuksissas.

sinä oot se syy.

Että vielä saan olla kodissamme.

Mä en kestäisi päivää varmaan toisten armoilla,

nyt tanssitaan.



Eihän jäädä sitä laskemaan

mitä jäljellä on

ei vähällä vaivalla vaan suurella tahdolla nää tarinat syntyy

Ääneen luet kirjaa vuoteessamme

pienillä liikkeillä saat mut lankeamaan yhä uudestaan



vie,vie mua,vie! näytä ne askeleet, jotka jalatkin irti maasta saa.

Nyt vie,vie mua,vie.en hetkeäkään enää tahdo menettää,

kokematta jättää sinun vierelläs



Tää tanssi käy muistoihin,tiedäthän sen.

ne muistot on menneisyys,eikä kuolemakaan niitä vie,

sä oot kirjeitä laatikoissa.

sä oot suudelmat kaulalla, 

lapsemme maailmalla, 

sä oot vielä mun.