Valon hetket j¤¤v¤t aina varjoihin pimeyden. Ja viel¤ koittaa aika jolloin 

alkaa yæ ikuinen. Valon surma, varjon voitto ja katso osat k¤¤ntyv¤t, ei 

en¤¤ ylimielisten halveksuvia katseita.



Ei en¤¤ tekopyhyytt¤. Saamme kulkea niinkuin on tarkoitettu.



Kuulkaa hiljaisuutta, kaikonneet ovat heid¤n turhat sanansa. Nyt orpoina 

seisotte vaikka luulitte olevanne niin mahtavia.



Miss¤ on ylpeytenne nyt? Kadonnut on valtanne, j¤¤nyt alle varjon. Mutta 

meid¤n aikamme on vasta alkanut ja me tuomme takaisin sen mik¤ meille 

kuuluu.



Alati kasvava on joukkomme varjo ja sinne me rakennamme valtakuntamme.



Ei en¤¤ tekopyhyytt¤...ja pimeys laskeutui.