taivaanrannan pilvet 

tekevät kolon auringolle 

lapset nousevat jyrkänteelle 

nähdäkseen pidemmälle 



tuntematon pysähtyy kadulla 

saadakseen muistosta kiinni 

on helpompi ajatella 

kun hiekka ei raavi maata 



älä enää itke mies 

illassa on lupaus kesästä 

jossain valvoo toinenkin uneton 

joka miettii samaa kuin sinä 

samaa kuin sinä 



lumen jälkeen tulee pöly 

joku kiroaa ikkunassa 

kissa venyttää niskaansa 

pysyäkseen valossa 

nainen riisuu paitansa 

tunteakseen niin kuin ennen 

tuuli lentää helposti paljaan käsivarren 



älä enää itke mies 

illassa on lupaus kesästä 

jossain valvoo toinenkin uneton 

joka miettii samaa kuin sinä 



älä enää itke mies 

illassa on lupaus kesästä 

jossain valvoo toinenkin uneton 

joka miettii samaa kuin sinä 

samaa kuin sinä 



sata vuotta sitten muurari jätti 

merkkinsä tiiliseinään 

tästä sadan vuoden päästä 

joku toinenkin huomaa sen 

huomaa sen 



älä enää itke mies 

illassa on lupaus kesästä 

jossain valvoo toinenkin uneton 

joka miettii samaa kuin sinä 



taivaanrannassa aurinko sammuu 

noustakseen aikaisemmin 

jossain valvoo toinenkin uneton 

joka miettii samaa kuin sinä 

samaa kuin sinä