Kun synnyin aamuun harmaaseen 

kaarne raakkui puussa 

Äitiäin en koskaan nähnyt 

kuol hän illan suussa 

Isä minut syliin nosti 

ja katsoi pientä lastaan 

Oisit saanut piruparka 

mennä äitis matkaan 



Nälkä,kurjuus seuranani 

nuorukaiseks vartuin 

Niin kuin isä,minäkin 

kuokan varteen tartuin 

Sitten ukko sairastui 

ja kituuttaen kuoli 

Viime sanat,piruparka, 

älä surra huoli 



Läpi tuiverruksen,tuiskunkin 

pystypäin mä kuljen 

Ilman isää,äitiä 

surut sieluun suljen 

En pelkää päivää viimeistä 

en pelkää kuolemaa 

Vaan hymysuin tää piruparka 

lähtee aikanaan