Vaiti tuijottaa ikkunastain 

Ruudun takana kasvot kuin puolikuu 

Mua etsineekö vaiko lastain 

Pimeydessä pilkahtaa kyynärluu 



Sen läpi elämän aarteenaan säilyttää 

Vaan ei kotiinsa pyydä kuin ystävää 

Ei se yöksi jää,se ei yöksi jää 



Kuka luopuisi kuolemastaan 

Kuka luopuisi vapahtajastaan 



Vaiti tuijottaa ikkunastain 

Ruudun takana kasvot kuin puolikuu 

Varjo viikatteen tumman vaatteen 

Tiedän ettei se voi olla kukaan muu 



Väsymättä vierelläs kulkee 

Viimehenkäyksen käsiinsä rinnallaan 

Niin hellästi syliinsä sulkee 

Sukii hiuksesi luisella kammallaan