mä kynnän näitä perunamaita, myöten kyynärpäitä, vitivalkonen raita. takahuoneessa savusia säitä, paita mun aita, ai ku on

kaita.metsuroin kapakois, vesuroin rahat pois, kepuloin, ku vaihtoehtoi ei ois, mun leipoma leipä sun stereois,

kuka sen duunin mulle delegois? mä leikin täällä riippumatonta, kasvu pientä mut hiipumatonta, ei musta oo kustannusteni 

kustantajaks, suo kuokka ja pitsiset sukat jalas. ihminen geeneiltään uusavuton, esi-isät kadotti mun selviytymisvaiston.

ahti nous saimaasta, tavallinen mies tuli viljelijän taivaasta



kertsi:



ikiaikaiset itkut mä itkin, vuoksi sen mun tupani punaisen

riitasointuset riimit mä iskin, vuoksi sen mun tupani punaisen

voimat voipumassa, päivä taas toistumassa, kohtaloksi koitumassa, perunamaa

jumalille noitumassa, paikalta poistumassa, lohdun saavuttamassa kun maa aukeaa



2. verse:



peltoja laajalle aukee, roskakalalla pyytelen haukee, joka lauseen kun kaartuvan korren, katkon sanat reikäleipiä orren

mielenruokaa mikroaaltokuivurilla kukonlaulun aikaa mä oon netissä mun puimurilla, aamul lypsän biittejä pohjiksi,

tukiaiset muodostu ongelmakohdiksi, kohdistin uudestaan juureen, katon alas etten ala kiipeemään suureen, vuoren edes

alkaa hinkumaan huipulle, mä nään sut täältäki huikkasin kuilulle, onnee sulle, sinä onnea etsivä, pysy suutari lestissään

on lestin heittäjä, on punanen tupa kaiken alleen peittävä, seivästä keihästä sä, tää on taistelu leivästä



kertsi:



lapsellisimmat lauluni lauloin, vuoksi sen mun tupani punaisen

hämärimmät happeni haukoin, vuoksi sen mun tupani punaisen

voimat voipumassa, päivä taas toistumassa, kohtaloksi koitumassa, perunamaa

jumalille noitumassa, paikalta poistumassa, lohdun saavuttamassa kun maa aukeaa



3. verse:



mul on lieviä sopeutumispulmia, lähimpään naapuriin on gigapeninkulmia, punanen tupa vaan turvalukon voimalla, korjaan

ovisilmäni maalipinnan roinalla, vähäsanasia lauseen palasia, ajatusten suhteen me ollaan omavarasia, isoihin ympyröihin

liaan pahatapasia, vitsin vääntäjiksi vähän turhan vakavia



kertsi:



rumimmat runoni rustasin, vuoksi sen mun tupani punaisen

kirkkaimmat muistoni mustasin, vuoksi sen mun tupani punaisen

voimat voipumassa, päivä taas toistumassa, kohtaloksi koitumassa, perunamaa

jumalille noitumassa, paikalta poistumassa, lohdun saavuttamassa kun maa aukeaa



kertsi:



lapsellisimmat lauluni lauloin, vuoksi sen mun tupani punaisen

hämärimmät happeni haukoin, vuoksi sen mun tupani punaisen

voimat voipumassa, päivä taas toistumassa, kohtaloksi koitumassa, perunamaa

jumalille noitumassa, paikalta poistumassa, lohdun saavuttamassa kun maa aukeaa







						     



						     Thanks to koira