Tänä yönä on saatava jotakin aikaan,

muuten katoaa uskoni tähänkin taikaan,

joka mieltäni kiehtoo ja ahdistaa,

joka myrkkyä on, mutta niin makeaa.



Kädet vapisee; 

ei edes tupakkaa mieleni tee.

Ruumiistani irtoan melkein, 

ja itseäni katselen,

kun:



Maa tärisee,

nyt se tulee, nyt se kävelee.

Tällä kertaa kiinni sen saan,

ennen kuin se katoaa.



Olen antanut sormet ja käteni kaikki,

olen katsonut kuinka ne hakataaan poikki.

Olen ulvonut yötä ja odottanut kuuta,

tahtonut enemmän ja jotakin muuta.





Kädet vapisee; 

ei edes tupakkaa mieleni tee.

Ruumiistani irtoan melkein, 

ja itseäni katselen,

kun:



Maa tärisee,

nyt se tulee, nyt se kävelee.

Tällä kertaa kiinni sen saan,

ennen kuin se katoaa.





Kuinka lankesinkaan ansaan pehmeään?

Se hyvänä pitää mutta minut myrkyttää

ja kun se loppuu aina yksin jään,

yksin hämärään.



Nyt on saatava tehdyksi jotakin jo sille,

ulospääsyä sanoille ajelehtiville.

Pian tunnen sen tulevan, se tulee niin kaukaa,

ennekuin se on täällä, mä en saa rauhaa.



Kädet vapisee; 

ei edes tupakkaa mieleni tee.

Ruumiistani irtoan melkein, 

ja itseäni katselen,

kun:



Maa tärisee,

nyt se tulee, nyt se kävelee.

Tällä kertaa kiinni sen saan,

ennen kuin se katoaa.



Kädet vapisee; 

ei edes tupakkaa mieleni tee.

Ruumiistani irtoan melkein, 

ja itseäni katselen,

kun:



Maa tärisee,

nyt se tulee, nyt se kävelee.

Tällä kertaa kiinni sen saan,

ennen kuin se katoaa.