Jo yö on tullut vankilaan.

On pakko mennä nukkumaan.

Niin minäkin siis punkkaan, käyn ja siellä -nukun.

Käy oudot väreet rinnassain.



Mä väärinkö siis silloin tein, kun viiden miehen hengen vein?

Mä olen viaton, mut arpa kohtalon, mua kohtaan oli armoton.



Mä vielä hyvin muistan sen,

kun olin vasta kahdenkymmenen.

Ja pojat sanoi: "Sulla on liian suuri pää!".

Mä en sitä voinut ymmärtää.



Joten haulikkoni esiin tempaisin.

Sen noin viisi kertaa laukaisin.

Ei noussut yksikään.

Mä en tuntenut mitään

ja samantien jo minut vangittiin.



Sellin Hämy seuranain.

("Päivää, nimeni on Hämy Selli")

Mä unessani tyttöäni kaipaan.

Mä olen viaton, mut arpa kohtalon kiven ensimmäisen heitti 

-ohimoon.