Kun levälautat yöllä satamaan vyöryy

Hän tuleeko katsomaan?

Ja pullopostinsa palelee

Vihreä kaulaansa valelee

Poika ei oota, hän sukeltaa

ja pulloaan koettaa tavoittaa

Ei kalat kanna

Hän vajoaa sen voimakentän vankilaan

Veden valtakuntaan



Hän näki siellä taivaan

ja se meri olikin pohjaton

Sokaisi ja kietoi hänet

maailma, joka siellä on



Ei ole huolta ei pimeää

Maan paine uupuu ja häviää

Niin suuri onni! 

Ja satuun jää sylissään meriheinää.