rauniot sen yöhön kuiskaavat

ilotytön hymyssä 

nuorukaisen silmissä, 

tumman pehmeää eroottista ja ylpeää



suru, suru, ilman kyyneleitä

suru yhteistä yksinäistyytä

suru ajan pysäyttää 

suru kaikkialla yllättää. 



Se on raha pankkien kassa holvissa

politiikkaa naurettavissa kulisseissa, 

jäätyntyttä terästä sireenien äänessä

uniformuihin pukeutuneita kivisieluja



kylmyys puuteetonta voimaa

kylmyys toinen panee oikeuttaan 

kylmyys vai orjuutta

kylmyys ei anna mitään toivoa



se on tuhanen voltin jännite ilmassa

katutaisteluja sodaksi puhkeamassa

rikottuja pankin ikkunoita

kilpiä vasten kilpiä

nurkkaan ahdistettua raivoa



viha ylitse pursuaa

viha saa kadut kiehumaan

viha odottaa vuoroaan

viha tulee ja tappaa



intohimo yössä koskena kuohuaa

unohdus kiihkeää ja turmeltunut

pahat muistot painavat hartoita

väsymys niin harmaata ja raskasta

uni yön aikainen vapauttaja