Naapurissa kytis,
etk kotiin lytis,
ilman mua et oisi pystyss.
Olet mulle ilkee,
aivan liian ylpee,
pidt mua kuin nukkee hyllyss.
S oot kuin pelle,
mut kukaan ei naura.
Ainoa klovni joka saa itkemn.
Voi kuuroille laulaa
ja sokeille maalaa
mut s et voi prinssin ksitt.
Teet tyhmst trkeen
ja kerrankin jrkee
silloin s voit jotain ymmrt.
Olenko sun tiell,
koita totuus niell,
vaikka se sua hiukan kirpaisee.
Jos kotonakin kiilaa,
esitt noin diivaa
arki liian kauas pakenee.
S oot kuin biisi
jota kukaan ei muista,
uppoa hittisi kehenkn.
Voi kuuroille laulaa
ja sokeille maalaa
mut s et voi prinssin ksitt.
Teet tyhmst trkeen
ja kerrankin jrkee
silloin s voit jotain ymmrt.(x2)
Sua siedn kun tiedn,
sun silmt joskus aukeaa.
Sen seinn voit hajoittaa.
Voi kuuroille laulaa
mut s et voi prinssin ksitt.
Teet tyhmst trkeen
ja kerrankin jrkee
silloin s voit jotain ymmrt.
Voi kuuroille laulaa
ja sokeille maalaa
mut s et voi prinssin ksitt.
Teet tyhmst trkeen
ja kerrankin jrkee
silloin s voit jotain ymmrt.