Isoja ovat lapsuuteni puut

alastomia runkoja

tuulettomia, linnuttomia

mustia rankoja



Ei lapsena ikinä eksynyt metsään

vaikka tahtoikin

nyt eksyy kyllä vaikkei tahdo

tai vaikka tahtookin



Katsomme pimeyttä silmiin

unta joka ei jää

elämään kuin hetken vain

katsomme pimeyttä silmiin

unta jota ei nää

kuin pienen hetken vain

Se mitä sanot on kuin vieraan sanomaa

mut sano vaan

se tuhanteen kertaan

Se mitä sanon on kuin vieraan sanomaa

mut sanon vaan

ja vielä sen kertaan



Epätoivo matkustaa busseissa,

metroissa, junissa

tuijottaa väsyneitä kasvojaan

pimeyttä vasten ikkunoista



Nähden ruosteisen maailmapyörän

joka natisee tuulessa

kuin maailma yksin tyhjässä

avaruudessa