Jumala on ollut hiljaa 

kaksituhatta vuotta 

kiikkustuolissa kiikkuu, itsekseen puhuu 

kuluttaa vanhuuttaan 



tekohampaat lonksuvat suussa 

joku vaihtaa vaipat 

ei muista viikonpäiviä, ei 

suurta luomustaan 



Poika kyttää perinnöksi 

taivaan valtakuntaa 

tajuton maailma on 

Perkeleen syli 



eikä sitä voi ohjata enää 

mihinkään suuntaan 

on peli pelattu, pallo 

menetetty on 



Syvissä vesissä unelmat kuolevat 

ja maailma on kuin Perkeleen syli 

murheen kielet mielet, haavat nuolevat 

ja maailma on kuin Perkeleen syli 

Kylmä syli! 



Kuka uskoo kirjoituksiin 

jaksaa asuttaa maata 

unelmat kuolevat 

jo kohtuihin 



tai jos sattuvat syntymään 

on murhe kumminaan 

kuolema päätä silittää, sylkee 

tulta lohtuihin