Hämärä, aamuinen kaupunki

makaa kuin hirviö hengetön

sen yllä musta taivas

raskas, ääretön



lähiöt eivät ole aikoihin

auringossa kylpeneet

aamun usvassa marssivat

tuhannesti kuolleet



Ei elämä sammu milloinkaan

alla routaisenkin maan

siemen kytee, nukkuu maas

kunnes aurinko nousee taas



Painan pääni syliisi

anna minun olla tässä

Kaiholassa ikuisesti

lohtua etsimässä