Valtatiet ovat liian leveitä

ja vauhti tyhjää päätä huimaa



kylmästä Pohjantähdestä

yritetään repiä lämpöä, voimaa



ja asumukset täällä päin

ainakin niin kerrotaan



ovat täynnä varjoja

joilla on vain kaksi nimeä:

Uni ja Kuolema



Joskus murheen maille sade lankeaa

huuhtoen pahan meistä pois

silloin sinua pitelen, saan

kuvan miltä tuntua vois

sinä minussa

minä sinussa

mutta vain hetken lainassa

minä sinussa

sinä minussa

vain pienen hetken lainassa



Aamu-uutiset ovat aina

synkempiä kuin itse aamut



ja kotipihassa riehuvat aina

esi-isien haamut



ja maailman sokea tahto

on aina meitä vahvempi



liian nuorta viiniä

sen päälle lohduksi, ja

unta tai kuolema